Petri Järveläinen Ajatushautaamo

Kirkon avioliittokeskustelu kirkon avioliittokeskustelun vastaista

Silmiini osui vellovasta naimakeskustelusta emerituspiispa Mikko Heikan kiinnostava kirjoitus puolikirkollisen Kotimaa-lehden nettipalstalta.

Kirjoitus kiinnosti minua kahdesta syystä.

Ensinnäkin siinä esitettiin, että avioliitto on maalliseen hallintavaltaan liittyvä ”uskon koulu”.

Toiseksi se kiinnosti, koska kirjoitin Heikan työryhmän mietinnön Parisuhde kirkossa vai mikä se oli filosofisen etiikan jaksot sekä laadin työryhmän käyttöön tutkielman ”Sukupuolikeskustelun aatehistoriallinen tausta”, joka julkaistiin sitten joskus Teologisessa Aikakauskirjassa.

En ole katkera, mutta kuitenkin: koko tässä artikkelissa esitelty tematiikka on laiminlyöty ajankohtaisessa keskustelussa, joka vilisee villejä käsityksiä kristillisestä avioliitosta, luonnollisuudesta, identiteetistä ym. kummajaisista.

Luonnollisuus, seksuaalinen identiteetti jne. ovat filosofisesti mitä hämäräperäisempiä termejä, joita ei voi suositella rationaalisen keskustelun lähtökohdiksi.

Vaikuttaa siltä, että niin heteroseksuaalista kuin muitakin avioliittomuotoja toisiansa vastaan argumentoivat kristilliset piirit ovat katkaisseet täydellisesti suhteensa kristilliseen perinteeseen.

Heikan kirjoitus oli kiinnostava, koska monia on hämmentänyt ristiriita sen välillä, että avioliitto on luterilaisessa kristillisessä kontekstissa yhtäältä uskonnollinen instituutio ja toisaalta maallinen instituutio.

Asia liittyy perinnäisen teologian kielellä ilmaisten myös moraalin asemaan kristityn elämässä eli niin sanottuun  lain käyttöön.

Luther tunnetusti ajatteli, että lailla on kaksi käyttöä.

Kaikkien tuntema laki ja moraali osoittaa ihmiselle, mitä on hyvä elämä. Tämä on lain ensimmäinen käyttö.

Toiseksi nämä asiat vakavasti ottava henkilö joutuu toteamaan, että hänen elämänsä ei ole hyvää ja että hänessä ei ole riittävää potkua olla hyvä. Se synnyttää hänessä armon tarpeen. Tämä on Lutherin mukaan lain toinen käyttö.

Luterilaiset uskonpuhdistajat eivät kaikin osin hyväksyneet Lutherin näkemystä. Heidän mielestään Jumala muistuttaa uudestisyntyneitä kristittyjä lain vaatimuksista. He tarvitsevat siis kasvatustoimintaa. Tämä oli sangen typerä ajatus, koska kasvatustoiminta ja muistuttaminen toteutuu jo lain ensimmäisen käytön piirissä niin kristittyjen kuin ei-kristittyjensä osalta.

 Lisäksi uskonpuhdistajat alkoivat ajatella, että Pyhä Henki antaa kristityille ohjeita, joita hän ei anna muille ihmisille. Näiden ohjeiden perusteella syntyy niin sanottu kristillinen elämäntapa.

Tässä uskonpuhdistajat olivat lähempänä Lutherin kantaa kuin lain kasvatustehtävän ja muistuttamisen osalta. Luther nimittäin ajatteli, että lain kaksi käyttöä koskevat vain ihmisen uskonsuhdetta ja persoonaa. Sen sijaan lain kolmas käyttö (usus tertius legis) on sovellettavissa termin officium alueella.

Officium tarkoittaa virkaa tai roolia. Luther uskoi, että viran ja roolin alueella kristityillä on muista maailmankatsomuksista poikkeavia käsityksiä, joiden alkuperän hän uskoi yliluonnolliseksi. Henkilön persoonaa nämä eivät koske. Sen sijaan ne koskevat hänen tehtäviään.

Jos nyt sitten avioliitto on uskon koulu, niin mikä olisi kristillisen avioliiton, joka syntyi sisällöllisesti vasta joskus 1200-luvulla ja jota ilman kristityt olivat tulleet toimeen reilut tuhat vuotta erityissisältö?

Luettuani antiikin ja keskiajan kirjallisuutta asiasta, olen pomminvarma, että keskiajalla syntyneen kristillisen avioliiton käsitteen ensisijainen eli primäärinen sisältö ei liity lainkaan sukupuolisuuteen.

Tässä merkityksessä niin heteroavioliittoa kuin homoavioliittoa puolustavat kristillisen puheenvuorot ovat kristillisen uskon historian kannalta sivuraiteilla kulkevia.

Kristillisen avioliiton ydin on kaiken klassisen tuntemani kirjallisuuden valossa ihmisyyden toteutuminen kumppanin kanssa Hyvän- ja Pahantiedon Puun alkuperäisen muiston vaalimisessa ja tämän uudelleenlöytämisen etsimisessä.

Toissijaisesti antiikin ja keskiajan kristilliset tekstit sisältävät ajatuksen siitä, että Jumalan kuvien lisääntyminen on hyvä asia. Lisäksi uskottiin, että mainittu lisäystoiminta tapahtuu tietyllä, alkuperäisestä tavasta poikkeavalla mekanismilla. Paratiisissa näet ihmisen lisääntyminen katsottiin tapahtuvan toisella tavalla kuin sukupuolisen toiminnan keinoin. Koska tämän mekanismin tekniseksi toteuttamistavaksi tunnettiin vain maskuliiniset ja feminiiniset kehot, avioliitto rajattiin näiden väliseksi suhteeksi.

Kun kristillisen uskon historiassakin verraten nuori ilmiö, kristillinen avioliitto, käsitellään tällaisesta näkökulmasta, voi myös kysyä, millaisia niin sanotun lain kolmannen käytön alueelle liittyviä officiumeja siihen voisi liittyä.

Luterilaiset olivat 20 vuotta sitten tavattoman innostuneita ekumeniasta ortodoksien kanssa, erityisesti Venäjän ortodoksien.

Keskustelin taannoin suomalaisen ortodoksi-isän kanssa avioliitosta. Hän kuvasi ortodoksista avioliiton mysteriumia. Sen yhteydessä vihittävien ylle asetetaan kruunu.

Kruunu on yhtäältä ikuisen elämän kruunu. Ortodoksinen toimitus ei sisällä ajatusta siitä, että avioliitto loppuu, kun kuolema puolisot erottaa. Sen sijaan se sisältää ajatuksen siitä, että sitä, minkä Jumala on yhdistänyt, ei saa ihminen erottaa. Kruunu on tämän merkki.

Toisaalta kruunu on marttyyrikruunu. Ortodoksinen isä selitti minulle, että Paavalin lause ”mies  olkoon naisen pää” ei merkitse alistussuhdetta. Sen sijaan se merkitsee sitä, että miehen on annettava päänsä, jos on tarvis.

Pään antaminen toisten puolesta sopii hyvin yhteen luterilaisen uhrautumisen ja lähimmäisenrakkauden teologian kanssa. Avioliitto on kutsu marttyyriksi. Ehkä luterilaisillakin olisi oppimista tästä lain kolmannen käytön mukaisen officiumin merkityksestä.

Keskittyessään heteroseksuaalisen avioliiton tai homoseksuaalisen avioliiton puolustamiseen kirkolliset eturyhmät ovat sivuuttaneet olennaiset ajatukset, jotka sisältyvät kirkossa kohtuullisen nuoreen instituutioon, kristilliseen avioliittoon.

Kirkko on hukannut identiteettinsä ja ryhtynyt Väestöliitoksi. Tällaisen epäonnistumisen kustannukset maksavat kirkollisveron maksajat. Heillä on perusteita miettiä, olisiko rahalla parempi kohde.

Petri Järveläinen

 

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

Juuso Hämäläinen

Näin täydellinen sekavuus selittää miksi niin monet ovat niin sekaisin niin yksinkertaisessa asiassa kuin länsimainen avioliitto.

Menkää ja kysykää viisivuotiaalta tarhassa mikä on avioliitto niin saatte oikean vastauksen. Lapsikin tietää paremmin kuin nykyiset piispat, teologit ja muut onnettomat oppineet, jotka hukanneet jo itsensäkin.

Käyttäjän IlkkaNielsen kuva
Ilkka Nielsen

Mahtaisi niitä viisivuotiaita ihmetyttää, kun aikuiset kehoituksesi mukaan alkaisivat kyselemään mikä on avioliitto.

Käyttäjän KansalainenKane kuva
Markku Nieminen

Kyllä niitä viisivuotiaita nytkin ihmetyttää, nimittäin "aikuisten tyhmyys", kun eivät tiedä eikä tajua että, avioliitto on isän ja äidin liitto.

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck Vastaus kommenttiin #3

Viisivuotiasta ihmetyttää sellaiset asiat, jotka poikkeavat siitä mitä hänelle on opetettu. Ei viisivuotiasta luonnostaan ihmetytä Pekan ja Jukan tai Liisan ja Leenan liitto. On ihan oma keskustelunsa kuuluisiko noiden olla ihmetyksen aiheita, mutta ei nyt sentään pistetä opittuja arvoja tai ennakkoluuloja viattoman lapsenmielisyyden syyksi.

Käyttäjän KansalainenKane kuva
Markku Nieminen Vastaus kommenttiin #4

Enhän minä lapsia ole syyttänyt mistään. Hehän sanovat vain rehellisesti sen miten asiat kokevat. Jokainen tietää sanonnan, humalaisen ja lapsen suusta kuullaan totuus.

" Ei viisivuotiasta luonnostaan ihmetytä Pekan ja Jukan tai Liisan ja Leenan liitto."
Ihan taatusti ihmetyttää joka ikinen asia joka poikkeaa yleisestä ympärillä näkemästä ja kokemasta asiasta.

Pitääkö meidän heterojenkin yhteiskunnan pienen vähemmistön painostuksesta, opettaa lapsemme Pekan ja Jukan ja Liisan ja Leenan perheeseen? Ei pidä, emmekä saa romuttaa koko yhteiskuntajärjestelmää järjettömyydellä.

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck Vastaus kommenttiin #5

Opeta sinä miten opetat. Minä olen opetukseni tehnyt ja toivottavasti osannut osoittaa lapsilleni, ettei suhteen arvo riipu sukupuolesta.

Ihan uteliaisuuttani kysyn kuitenkin, miten viisivuotias tietää näkevänsä ympärillään avioliittoja, ellei sitä hänelle kerrota ja määritellä?

Käyttäjän KansalainenKane kuva
Markku Nieminen Vastaus kommenttiin #6

Siinäpä kysymys. Jostain kumman syystä, olisiko luonnolla osansa, jos sitä nimitystä halutaan käyttää, jo paljon pienemmätkin lapset vaistoavat ja osaavat yhdistää kokemansa rationaalisesti todellisuuteen. Toisin kuin jotkut aikuiset.
Avioliitto käsitteenä ja sanana tulee jo hyvin varhain vallitsevaksi lapsen kokemusmaailmaan. Muista omasta lapsuudestani, noin viisivuotiaana, miten suunnittelimme naimisiinmenoa serkkutytön kanssa. VAIKKA aikuiset meillä eivät puhuneet niistä asioista koskaan. Ainakaan meidän lasten kuullen.

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck Vastaus kommenttiin #7

En ihan pureksimatta niele avioliiton olevan lapselle luonnollinen asia. Sehän on ihmisen rakentama instituutio ja juridisesti lähinnä taloudellisvaikutteinen sopimus. Olin minäkin menossa naimisiin serkkutytön kanssa, mutta olen satavarma etten sitä termiä keksinyt itse.

Käyttäjän KansalainenKane kuva
Markku Nieminen Vastaus kommenttiin #8

Ihmisten instituutio se tietenkin on ja erittäin nerokas, tehokas ja turvallinen kasvavaa ja kehittyvää lasta ajatellen. Ensimmäiset sanat ja asiat mitä lapsi oppii, ja aikuiset joihin turvaa, on äiti ja isä! Me jokainen vanhempi se tiedetään. Ihmettelen vain että, kun ihminen saa "suvaitsevaisen" rokotuksen jostakin, niin terve järki kaikkoaa ja kaikki muu unohtuu; niin myös talouden lait.

Käyttäjän MaxStenbck kuva
Max Stenbäck Vastaus kommenttiin #9

En kyllä ymmärrä miten tähän liittyy "talouden lait"? Ei ihan selittämättä aukea myöskään mitä tekemistä äiti ja isä -sanojen oppimisella on avioliittoinstituution ymmärtämisen kannalta. Terve järki saattaa todellakin kaikonnut, koska tuntuu kuin argumentaatiostasi olisi jäänyt jotain pois?

Käyttäjän KansalainenKane kuva
Markku Nieminen Vastaus kommenttiin #10

Ei välttämättä mitenkään nykymaailman aikaan, mutta aikanaan enemmän. Olihan selvää, että avioliittolapsella oli paremmin myös leipää syödäkseen, kuin "lehtolapsella. Eikä siitä ole edes kauan meillä Suomessa.
Ei lapsen tarvitsekaan tietää, eikä välttämättä tiedäkään mitään avioliittosanasta tai instituutiosta, mutta se käsitteen sisältämän tunteen ja totuuden isästä ja äidistä hänen tukenaan ja turvanaan hän oppii jo äidin rinnoilla.
Aikuiset omassa intohimossaan ja itsekkyydessään vääntävät tämänkin perus-, tai luonnontotuuden, miksi sitä halutaankaan kutsua, luonnottomuudeksi.

Toimituksen poiminnat