Petri Järveläinen Ajatushautaamo

Kirkko ja valtio pitäisi liittää toisiinsa

Maassamme luovuttiin niinsanotusta valtiokirkkojärjestelmästä 1869 Schaumanin kirkkolain yhteydessä. Ne, jotka ovat kiinnostuneita valtiokirkosta, ovatkin tervemenneitä menneisyyden kysymyksiin.

Kirkon ja valtion välisiin suhteisiin liittyy kuitenkin myös ajankohtaisia kysymyksiä. Näistä keskeinen ei ole kirkon ja valtion erottaminen, joka toteutettiin 150 vuotta sitten. Sen sijaan keskeistä on kirkon ja valtion välisten suhteiden tiivistäminen, kirkon ja valtion tai valtion ja kirkon liittäminen toisiinsa, kuten vain tahdotaan.

Kirkon ja valtion välisten suhteiden kannalta yksi kysymyssarja koskee luterilaisen ja ortodoksisen kirkon "suosituimmuusasemaa". Aihepiiri sisältää verotusoikeuden, hautausmaiden hoidon ja joitakin uskonnonopetukseen liittyviä teemoja.

Verotusoikeus on teknillinen toimenpide, jolla kirkko kerää rahoitusta toimintaansa varten. Sinänsä asia voidaan toteuttaa muidenkin rahankerääjien kuin veroviraston toimesta.

Jos esimerkiksi yksittäiset tapahtumat kuten häät ja hautajaiset hinnoitellaan erikseen, tämä tuottaa merkittäviä kertakuluja ja toisaalta vähentää vuosittaisia maksuja. Kysymys on lähinnä makuasiasta, mutta normaalille kilpailulle alistettuna kustannukset nousisivat.

Hautaustoimen siirtäminen kunnan ja valtion vastuulle olisi varmasti monen kirkkoherran unelma.

Järjestely tuottaa merkittävän kuluerän seurakuntien kassaan. Sille omistautuminen edellyttää myös paljon teologiselle koulutukselle totaalisesti vieraiden kysymysten omaksumista. Puutarhanhoito ja maankäyttö ovat omia erityiskysymyksiään, jotka tervehtivät kummallisena uutuutena jokaista seurakunnan hengelliseen virkaan astuvaa.

Varmasti olisi mukavampi, että näiden pohtiminen siirtyisi vaikkapa kuntaan. Ongelma on, että Suomesta tuskin löytyy yhtään kunnanjohtajaa, joka ottaisi taakan vastuulleen.

Myös kirkot voitaisiin kulttuurihistoriallisina kohteina siirtää valtion ja kuntien kirkoiksi.

Järjestely olisi ev. lut. kirkon talouden kannalta hyvä.

Kirkon ja valtion eron vaatimukseen pohjautuva valtiokirkkojärjestelmän palauttaminen vapauttaisi seurakunnat kiinteistönhoidollisista rasitteista.

Se myös loisi teologisille tiedekunnille lisätehtäviä, kun näiden tulisi kouluttaa uusi yhteiskunnallinen virkamiehistö siihen kulttuurihistoriaan, joka järjestelyn seurauksena valtiokirkkoihin muuttuneisiin rakennuksiin sisältyisi. Kulttuurihistoriallisesti arvokkaan rakennuksen merkitykseenhän sisältyy, että sen sisällöllistä historiaa arvostetaan ja säilytetään.

Edellä viitatuista syistä kirkon yhteiskunnalle kuuluvien tehtävien hoito on hauta, jonka äärellä silloin tällöin joku koira käy pissillä, mutta ei aidosti ajankohtainen järjestelykysymys.

Sen sijaan kirkon ja valtion suhteisiin näyttää sisältyvän aidostikin uudelleen järjestettäviä asioita.

Julkisessa keskustelussa kirkko näyttää ajautuvan yhä enemmän Suomen valtiota kohtaan kriittiseksi kolmannen sektorin toimijaksi, jonkinlaiseksi aggressiiviseksi hyväntahdon yhdistykseksi.

Olisi parempi, että kirkon edustajilla olisi valtionsisäisempi asema. Tässä merkityksessä oikea suunta ei ole kirkon ja valtion ero vaan pikemminkin näiden suhteiden tiivistäminen.

Olisi ollut hyvä, että esimerkiksi sotekeskustelussa ja pakolaiskysymyksen hoitamisessa kirkon edustajat olisivat olleet alusta lähtien valtion ja kuntien toimikunnissa mukana. Tilanne, jossa kirkon kannaksi ilmentyy Iltapäivälehtien lööpeissä kerrotut uutiset ei ole sen kummenkin valtion kuin kirkonkaan edun mukaista.

Kirkon tehtävä on pitää esillä elämän epäsankarillista ulottuvuutta.

Eikö olisi kaikkien suomalaisten etu, että tällainen näkemys olisi voimakkaammin vaikuttamassa täydellisen menestymisemme ja 200 prosenttisen voittomme huippusuomessa?

Osaamisen Paratiisi voisi olla vielä parempi, jos sen ratkaisuihin vaikuttaisi taho, joka on  omistautunut sille, että kaikki ei mene noin niinkuin omasta mielestä siten kuin Strömsössä.

Valtiokirkkojärjestelmästä luopumisen jälkeen kirkkoa ja valtiota ollaan koeteltu erottaa viimeisen 150 vuoden aikana kaikin mahdollisin keinoin. Ero on saatu niin pitkälle, että kirkko ja valtio näyttävät olevan yhteyksissä toisiinsa lähinnä uutisotsikoin.

Tällainen kehityssuunta pitäisi kääntää aivan vastoinpäin.

Kirkkoa ja valtiota ei tule erottaa. Ne tulee liittää toisiinsa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Juuso Hämäläinen

Välitettavan vaikeatajuinen oli juttusi logiikka verrattuna yksinkertaiseen ja selkeään vaatimukseesi.

Kirkon ongelma on sen ajautuminen hoitamaan asioita, jotka ovat valtavan kaukana uskonnosta itsestään. Siksi erosin kirkosta 25 vuotta sitten. Ehkä tämä oli monen muunkin eron syynä.

Käyttäjän jperttula kuva
Juhani Perttu

Kirkko on onnistunut maallisten tehtäviensä hoidossa hyvin. Samaa ei voi sanoa valtiosta. Joten kirkon maallisten tehtävien siirtäminen valtiolle saattaisi johtaa laadun rapautumiseen. Pitäisi tehdä täysin päin vastoin. Kirkko voisi ottaa tehtäviä valtiolta. Sosiaaliturvasta ja työllistämisestä huolehtiminen sopisivat kirkolle. Eikö jotain tämän tapaista tehty keskiaikana, kun valtioilta ei asioiden hoito onnistunut. Kirkko jakoi apua köyhille ja luostarit tarjosivat töitä.

Juuso Hämäläinen

Ihan käypä ajatus tuon näytön perusteella. Paitsi, että kirkon on parempi pysyä uskonnollisessa tehtävässään. Kävisi muutoin niin, että sosiaalitoimen lainsäädäntö tekisi kirkon hoitamasta sossun luukusta tasan yhtä idioottimaisen byrokratian pesän kuin mitä se nyt on.

Käyttäjän VelluHeino kuva
Vellu Heino

Tämä on kyllä mainio..taas joku liberalisti kertoo kuinka valtio on suoriutunut huonosti.

Kerro ihmeessä minkä asian suhteen ja sen jälkeen miten joku eli mikä olisi suoriutunut paremmin. Mielellään sitten faktana eikä mielikuvituksena.

Käyttäjän Luntatupaan kuva
Pertti Väänänen

Koko tämä plokikirjoitus lienee pelkkä trollaus. Sen sisältö on todella absurdi, jos sen ottaa vakavasti.

Käyttäjän Jukka Konttinen kuva
Jukka Konttinen

Kun meillä on tämä asia nimeltä uskonnonvapauslaki. Joka toteutuu vasta sitten, kun luterilaisen ja ortodoksisen kirkon erityisasemat puretaan.
Uskonnon Pronssikaudelta ja Antiikin ajalta peräisin oleva maaginen, ihmeisiin ja henkiolentoihin perustuva ajattelu ei mitenkään saisi liittyä moderniin oikeusvaltioon ja sen päätöksentekoon.
http://jukka-konttinen.vapaavuoro.uusisuomi.fi/kul...

Toimituksen poiminnat