*

Petri Järveläinen Ajatushautaamo

Macron - filosofikuningas?

Ranskan uusi presidentti Emmanuel Macron on koulutukseltaan filosofi. Hän on väitellyt Hegelin ajattelusta. Onko hänen koulutuksellaan merkitystä hänen poliittiselle toiminnalleen?

Macronin koulutustausta on vakuuttava. Hän on kirjoittanut ylioppilaaksi Pariisin latinalaiskortteleissa sijaitsevasta eliittilukiosta Lycee Henri IV, jolla on erityisasema ranskalaisen filosofian historiassa.

Tuossa lukiossa opiskelivat luokkatovereina Merlay-Ponty, Sartre, Beauvoir, Dufrenne, Weil ja Ricoeur. Ranskan filosofian kultakaudeksi kutsuttua 1940-50-lukua voi ymmärtää tästä yhteydestä käsin. Tuolloin julkkisajattelijat tekivät pesänjaon koulussa oppimaansa.

Syntyi puhetta ruumiillisuudesta, radikaalista pahasta, olemisesta, vapaudesta, toisesta sukupuolesta jne.

Pesänjako suoritettiin suhteessa Suureen Opettajaan, joka oli Lycee Henri IV:n filosofian opettaja Emile August Chartier. Oppilaat kutsuivat häntä nimellä Alain eli Ihminen. Hänen tunnetuin teoksensa on nimeltään Art et le Deux.

Alain oli 1800-luvun ajattelun perillinen. Hän siirsi sitä oppilailleen. Kehitys, joka oli lähtenyt Augustinuksen ja Descartesin filosofiaan nojaavasta Maine de Biranista tunnettiin nimellä "kristillinen filosofia".

Kristillinen filosofia oli agnostismia. Sen mukaisesti uuden ajan järkevyys on tehnyt uskonnolliset uskomukset mahdottomiksi. Mutta samalla Markuksen evankeliumin tapaiset tekstit tulkittiin uuden ajan rationaalisuuden särkeviksi. Tästä syystä agnostismiin liitettiin toivon ajatus. Tämä oli Alainin viesti oppilailleen.

Kultakauden pesänjako toistettiin myöhemmin postmodernismissa, jossa Ranskan filosofian toinen sukupolvi hyökkäsi opettajiaan, Alainin oppilaita vastaan. Monet sen edustajista olivat edellisten avustajia, kuten Derrida, tai nuorempia vastustajia, kuten Lacan.

Macron siirtyi Lycee Henri IV.n jälkeen Pariisin Nanterre -yliopistoon. Se oli 60-luvun ihanteille perustettu avantgardistinen opinahjo Sorbonnen vastapainoksi. Sen filosofisen tiedekunnan dekaanina oli toiminut Paul Ricoeur. Ricoeurin aikana hänen assistenttinsa Derridan aggressiivinen toiminta esimiestään vastaan oli huipussaan. Yliopiston alueella tapahtui myös opiskelijamellakoita. Niiden yhteydessä Ranskan poliisi suoritti pyhäinhäväistyksen. Se tunkeutui Akatemian alueelle, mikä on ranskalaisessa kulttuurissa kielletty.

Ricoeur poistui Ranskasta vapaaehtoiseen maanpakoon. Hän siirtyi Chicagoon filosofisen teologian professoriksi. Ennen häntä tämä oppituoli oli kuulunut ensimmäiselle Hitlerin vainoamalle tieteilijälle, Paul Tillichille.

1900-luvun lopulla lähes 100-vuotias Ricoeur palasi kotimaahansa. Hänen assistentikseen tuli nyt Ranskan presidentiksi valittu Macron, Nanterren kasvatti - kuten muuten myös Nicolas Sarkozy ja Christine Lagarde.

Mitä Marcon on voinut Ricoeurilta oppia ja miten tämä oppi voisi vaikuttaa hänen politiikkaansa? Mieleen nousevat seuraavat asiat:

Ricoeur kulki harhaan ymmärtämistä koskevien tutkimusten suhteen. Ne merkitsivät hänelle tavatonta henkilökohtaisen epäonnistumisen kokemusta. Tällainen oli hänen trilogiansa Time and Narrative. Epäonnistumisen myötä hän alkoi uskoa, että ulospääsy mannermaisen filosofian heikkouksista voi korjautua angloamerikkalaisen filosofian keinoin.

Voi olla, että Marcon tunnistaa eurooppalaisten ongelmien ratkeavan vain yhteydessä brittiläiseen ja amerikkalaiseen tapaan käsitellä niitä.

Ricoeur uskoi, että yksilöllinen identiteetti muodostuu suhteessa kertomuksiin. Olemme "itse toisena".

Voi olla, että Macron tähtää yhteisen kertomuksen löytämiseen.

Ricoeurin ajattelun ydin liittyy mielemme käsitteellisten ja kokemuksellisten konfliktien käsittelemiseen. Hän ajatteli, että ristiriitaisuuksiemme ydin paljastuu siellä, missä on persoonamme ydin. Se puolestaan muodostuu tunteista. Koska olemme mitä tunnemme, olemme helposti manipuloitavissa. Elämän "hauraus", se että ihminen "lankeaa" ja "putoaa" johtuu inhimillisen tietoisuuden affektiivisesta ytimestä.

Voi olla Macronilla on silmää hauraudelle, mutta voi myös olla, että hän panostaa emotionaaliseen ohjaamiseen.

Ricoeur korosti "tunnustamista" sosiaalieettisen tai poliittisen filosofian lähtökohtana. Tunnustaminen merkitsee eri tavoin ajattelevien ja elävien lähtökohtien kunnioittamista.

Voi olla, että Macron sijoittuu lähinnä niin sanottuun "suvakki"leiriin.

Ricoeur liittyi vuosisataiseen agnostiseen toivon perinteeseen.

Voi olla, että Macron nojautuu toivon teemaan.

On kiinnostavaa nähdä, törmääkö tällainen ihanteellisuus samoihin realiteetteihin kuin Ricoeurin ihanteellinen siirtyminen Nanterren professoriksi. Uusi uljas yliopisto koitui hänen kannaltaan häpäisyn ja väkivallan tyyssijaksi ja maastapaon alustaksi.

 

 

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän PenttiTepsa kuva
Pentti Tepsa

Ajatuksia herättävä ja filosofiaa kirkastava kirjoitus. Kiitos.
Jos Macron jotakin Ricœurin assistenttina on oppinut, niin ehkä se voisi olla ajatus metaforasta. Voisiko EU jäädä vain metaforaksi liian monimutkaiselle ja fragmentoituneelle Euroopalle, joka kulkisi autonomisempina osina eteenpäin? Tosin Macron kuuluu tehneen lopputyönsä Machiavellistä, jota muuten Kekkonenkin pohdiskeli.
Nähtäväksi jää, miten ruhtinaan sopii toimia.

Toimituksen poiminnat