Petri Järveläinen Ajatushautaamo

Ammatillisen koulutuksen reformi voi näivettää työssäoppimisen

 Tasavallan presidentti vahvisti Lain ammatillisesta koulutuksesta elokuun puolivälissä. Laki astuu voimaan vuoden 2018 alusta. Laki toteuttaa niin sanotun ammatillisen koulutuksen reformin.

Lain monien hyvien tavoitteiden joukossa keskeinen uudistus on se, että lain mukaisesti ammattitutkinto on hankintatavasta riippumaton.  Tutkinto suoritetaan niin sanottuina näyttöinä. Se, miten näytöissä osoitettava ”osaamiseksi” kutsuttu taito on hankittu, voi vaihdella.

Oppijoita on erilaisia. Joku oppii tekemällä, toinen lukemalla, kolmas kuuntelemalla.  On lähtökohtaisesti hyvä, että näillä oppimisen reiteillä on lain tuki.

Lain valmistelun perusteella keskeinen poliittinen tavoite on ollut, että opiskelu siirtyy yhä enemmän työpaikoille.

Lähtökohtaisesti tämäkin ”kisälli –malli” on hyvä. Laitosmuotoinen ammattikoulutus on kohtuullisen uusi ilmiö ja monissa muissa maissa kuten Saksassa, merkittävä osa ammatillisesta koulutuksesta tapahtuu oppilaitosten ulkopuolella.

Valtaosa opettajista ja työelämän edustajista ajattelevat, että työssäoppiminen on sinänsä oivallista oppimista, ehkä jopa parasta. Mutta hyvä tavoite törmää kuitenkin useisiin kareihin.

Työssäoppimisen ohjaus on kustannuksiltaan kallein yksittäinen koulutusmuoto oppilaitosten budjeteissa. Ryhmille annettavan opetuksen sijasta työssäoppimisen ohjaus on yksilöopetusta, johon liittyy myös matkakuluja.

Sen sijaan, että opettaja esimerkiksi kolmen tunnin aikana opettaisi vaikkapa kolmea 15 opiskelijan ryhmää, työssäoppiminen merkitsee sitä, että hän opettaa yhtä oppilasta noin tunnin sekä kuluttaa työaikaansa matkoilla tämän työssäoppimispaikoille. 

Ruuhkasuomen ulkopuolisissa oppilaitoksissa yksi työssäoppimisen ohjaus voi matkoineen viedä yli kahdeksan tunnin työpäivän. Kulurasitteen lisäksi tämä  esimerkiksi luo painetta opetusalan henkilöstön työturvallisuuden alalle.

Lisäksi työssäoppimisjaksot ovat lukujärjestysten kannalta hankalasti järjestettävissä. Monissa tapauksissa ne olisi helpointa järjestää kouluvuoden ulkopuolella, mutta on aloja, joilla ei ole toimintoja vaikkapa heinäkuussa.

Työssäoppiminen ei ole herättänyt pelkästään hurraahuutoja myöskään työelämän edustajien piirissä. Kun työpaikat ovat joutuneet karsimaan henkilöstöään, niissä ei ole mahdollisuutta irrottaa säilyneistä työpaikoista henkilöitä työssäoppimisen ohjaajiksi. Lisäksi esimerkiksi teollisen tuotannon näkökulmasta ei ole hyvä, että tuotteet olisivat harjoitustöitä. On myös esitetty, että nuorison siirtyminen työpaikoille tuottaa erilaisia järjestyshäiriöitä ja henkisiä ongelmatilanteita, joita ei kaivata työpaikkojen jo olevien ongelmien lisäksi.

Työssäoppimista joudutaankin monissa oppilaitoksissa ja työelämän sektoreilla tarkastelemaan uudelleen. Niin sanotuista olosuhteista johtuen ei ole uskottavaa, että siitä tulisi vallitseva ammattitaidon hankkimisen muoto. Sen sijaan reformi voi kääntyä itseään vastaan.

Ammatillisen koulutuksen lain mukaan tutkinto on hankintatavasta riippumaton. Työssäoppiminen on hankintatapa. Kun sitä aikaisemmin on sisällytetty välttämättömänä osana tutkintojen perusteisiin, näin ei uuden lain mukaan voi olla, ellei sitten tahdota olla ristiriitaisia.

Ammattitutkinnon voi lain säätämissä rajoissa hankkia ilman päivääkään työssäoppimista.

Kun myös näytöt voidaan suorittaa muualla kuin työpaikoilla ja niiden arvioijiksi ei välttämättä tarvitse lain mukaan ottaa työelämän edustajia vaan asia voidaan suorittaa myös opettajavoimin, erilaiset oppilaitoksissa toteutettavat työelämän simulaatiot vahvistavat kiehtovuuttaan.

Lisäksi tutkinto ei tarkalleen ottaen edellytä näyttöjen suorittamista. Lain mukaan sekin osa niin sanotusta osaamisesta, jota opiskelija ei onnistu osoittamaan näytössä, voidaan osoittaa jollakin korvaavalla tavalla.

Ammatillisen koulutuksen reformin tarkoitus oli siirtää oppimista työpaikoille.  Rationaaliset koulutuksenjärjestäjät pohtivat tällä hetkellä työssäoppimisen uudelleenjärjestämistä vähemmän kuormittavalla tavalla ja tuntevat kiusausta sellaisiin tutkinnon suorittamisen tapoihin, joihin sisältyy mahdollisimman vähän perinnäistä työssäoppimista.

Hankintatavasta riippumaton tutkinto voi kääntyä myös omia tavoitteitaan olevia tavoitteita vastaan. Niillä on nyt lain suoja.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän PanuPeltonen kuva
Panu Peltonen

Meillä tämä työssäoppisen valvonta- ja ohjausresurssiongelma on ratkaistu siten, että kyseiset tunnit on käytetty paikalla olevien ryhmien lähiopetukseen. Työssäoppijoita tahi yrityksiä joissa he työskentelevät, ei siis käydä katsomassa ollenkaan, ellei ihan naapurissa satu olla.

Opettajien ja tietynlaisten opiskelijoiden kannalta reformissa ei ole mitään hyvää.

Toimituksen poiminnat