*

Petri Järveläinen Ajatushautaamo

Helsingin hiippakunnan ja seurakuntayhtymän toimintakulttuurin muutos

 

Muutaman harvan voimansa päivien jälkeen vielä kirkollisia lehtiä seuraamaan ojentautuvan yhdistysihmisen joukossa on parin viime viikon aikana herännyt kysymyksiä.

Kummasteluja herättävät Itämeren tyttären synnyttämät uudisoinnit.

Kummasteluiden aiheista ensimmäinen on Helsingin piispanvaalin jälkeinen puinti, toinen pastori Sadinmaan saama "vakava moite", kolmas seurakuntayhtymän johtajan valinta ja neljäs Kotimaa-lehdessä tapahtunut mielenosoitus ko. lehden toimittajan kohtuullisen kiltin, joskaan ei erityisen ansiokkaan ns. mieskriisiä käsittelevän kolumnin teilaus 250 naispuolisen professorin, kirkkoherran, johtajan jne. hyväpalkkaisen sorretun hyökkäyksen johdosta.

Reaktiot tekevät ilmeiseksi evankelis-luterilaisen kirkon vallasväen piirissä tehdyn toimintakulttuurin muutoksen luonteen.

Toimintakulttuuriin muutosta luonnehditaan avoimuuden, eettisyyden, Husserlin fenomenologian ja sanoituksen juhlaksi, jossa kaikki aiemmin harjoitettu kirkollinen pahuus on korjattu tavallisen ihmisen valtarakenteista riippumattomaksi osallisuudeksi.

Helsingin piispanvaalissa tuin avoimesti pastori, TT Kaisamari Hintikkaa. Syy oli seuraava: henkilö on taitava, hänellä on kansainvälinen johtamiskokemus ja hänen näkökulmansa on, kuten lehdistössä asiantuntijat totesivat, "raikas". Tulkintani oli se, että Helsingin hiippakunnassa hallinto ja johtaminen ovat puutteellisia ja näistä kokemusta omaavalla henkilöllä voisi olla jotakin annettavaa sekavassa tilanteessa.

Olen "kasvanut ihmisenä" siten, että en menetä yöuniani siitä, kuka missäkin kaupungissa on pappina. Tästä johtuen piispanvaalin tulos, jossa Teemu Laajasalo, käteenvetämisestä tieteellisen työnsä laatinut kasvatustieteen tohtori, voitti murskaäänin vastaehdokkaansa, ei ollut minulle pettymys.

Pastori Laajasalon vaalivoitto on ollut kuitenkin monille poikkeuksellisen syvä pettymys. Joku ehdokkaista kommentoikin tulosta lausumalla, että on niin vaikeaa, että ei kodistaan pääse liikkeelle. Se on varmasti aivan kauheata.

Näistä pettymyksistä on sitten kasvanut kampanja, jossa on kiinnitetty huomiota Laajasalon lapsena harjoittamien "huippubisnesten" ongelmiin. Piispa electuksella on melkein yhtä paljon velkaa huipputoiminnastaan kuin keskiverto kirkollisen kerman vapaaehtoistyöntekijällä asuntovelkaa ja se on synti. Hän on unohtanut lehtitietojen mukaan tehdä lakimääräisiä ilmoituksia asiasta. Voi voi.

Helsingin hiippakuntavaltuuston nöyrä ja osattoman kansan edustaja Johanna Korhonen, siis vallasväen kermaa, on tuonut julkisuuteen monien julkisuuteen tuomisten jälkeen tämän saman asian ja kertonut entisenä taloustoimittajana ehdottaneensa piispaparalle, että tämän bisnesyritelmiä koskien pitäisi tehdä erityistilintilintarkastus.

Toimintakulttuurinmuutos nro. 1. Kun ennen kirkossa jotakin rahasta ymmärtävä henkilö huomasi ongelmia, hän soitti asianosaiselle ja lausui, että voi olla hieman ikävä juttu kyseessä. Sinun kannaltasi (ja myös minun) voisi olla parasta, että tehdään se erityistilintarkastus, jotta koko kaappi on katsottu. Jos on ongelmia, teet johtopäätökset, ja sitten itketään yhdessä. Annan asiaa koskevan asiantuntemukseni käyttöösi.

Nyt tämä vedetään julkisuuteen. Käy ilmi, että henkilökohtainen kommunikaatio on katkennut. Kerrotaan, että tässä ollaan avoimia, eettisiä ja toisen parasta sekä omaa luottamustehtävää moraalisesti hoitavia persoonia, joilla ei luonnollisestikaan ole minkäänlaisia henkilökohtaisia intressejä asiassa. Se, että oltiin murskaäänin vaalin hävinneiden joukossa, ei vaikuta asiaan. Ei myöskään sukupuoli siitäkään riippumatta, että kirkossa ainoa kiinnostava asia on sukupuoli. Hienoa, että tämä asia on onnistuttu ohittamaan! Onnea! Mahtavaa, että on saatu Pyhän Yrjänättären status  synnistä lihavan miespiispan, jonka kasvattamiseen menee monta miespolvea, rinnalla puhtain asein puhtaan asian puolesta.

Se, että piispalla on henkilökohtaisen asuntovelan verran velkoja naurettavasta yritystoiminnasta, on suurempi synti kuin se että piispa olisi totutuiden käyttäytymissääntöjen vastainen henkilö. Jälkimmäinen on hyve, ensimmäinen pahe.

Totuttujen käyttäymissääntöjen rikkomisen puolestapuhuja nro. 1 Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa on ollut häikäilemättömän paskapuheen ja häpäisyn kohteeksi joutunut piispa "iri", terveisiä iloisesta ja runollisesta, suvaitsevaisesta Jakomäestä ja Helsingin hiippakunnasta vaan.

Piispa Askolan toiminnan ydin on ollut kehotus seksuaalivähemmistöjen tasavertaisuuden toteuttamiseksi. Ensimmäisessä tätä tapausta koskeneessa hallinnollisessa tapauksessa hänen johtamansa tuomiokapituli on ilmoittanut antavansa vakavan moitteen ko. kehotusta noudattaneelle papille.

"Vakava moite" ei ole halllinto-oikeudellinen eikä työoikeudellinen termi. Sen sijaan se on akatemiaprofessori Kaarlo Tuorin luonnehdinta oikeuskansleri Jonkan ohjeistuksesta Jyrki Kataisen hallitukselle.

Toimintakulttuurin muutos nro. 2: Katsellaan vähän googlesta, löityisikö kirkon hallintoon jotakin kivaa niin sanottujen asiantuntijoiden retoriikkaa ja lätkäytetään "sanoitus" lakimääräisen toiminnan päätökseksi.

Ihan yhtä kivassa hengessä on hoidettu pastori Laajasalon jäljiltä jääneen Helsingin seurakuntayhtymän sivutoimisen johtajan viran täyttö. Joku naispuolinen kirkkoherra on antanut tehtävään suostumuksensa Facebookissa. Tämän jälkeen on käynyt ilmi, että muutaman hengen kopla on omassa avoimessa piirissään määrännyt oman miehen johtoon sillä perusteella, että pikku määräaikaisuus on kyseessä ja kyllä me kaikki avoimet aktiivit pääsemme sitten äänestämään. Koplan tarkoituksena on avoimen toimintakulttuurin ja osallisuuden lisääminen tässä pappisjohtoisessa kankeassa kirkossa. En tiedä, onko koplassa yhtään pappia.

Pappeja oli kuitenkin kovasti niiden 250 sorretun kirkkoherran, johtajan, professorin ja teologian tohtorin joukossa, jotka kirjoittivat äsken vastineen muinaiskirkollisessa Kotimaa-lehdessä julkaistuun kyseisen, olisiko 30 vai 40 000 tilaajan aviisin suurinta osaa vastamielipiteen kirjoittajista heikompaa palkkaa nauttivan  toimittajan juttuun, jossa esitettiin, että kirkossa on mieskriisi. Nämä itsensä toiseuden kokemuksen tunnetta ilmaisseisiin sukupuolihenkilöihin samaistuvat kirjoittajat kertoivat Suomen kirkkokansalle, että kastemekon tulkinta sukupuolisesti on perin ahdas. Lisäksi he kertoivat aivan asiaa, että Suomen evankelis-luterilainen kirkko on maailman suurin miesten johtama naisjärjestö.

Yksi naispiispa maallistuneen surun keskusviraston johtotehtävissä on kiusallinen, toinen pieni häpeä ja loput en tiedä mitä.

 

Varmaankin kirjoittajia harmitti, että Kuopion piispa Jari Jolkkonen, joka tavallisesti on tulkittu kaiken pahan maskuliinisena alkuna ja lähes Teemu Laajasalon mittakaavaa imitoivana pippelipoikana ei ole ehdokkaana arkkipiispan vaalissa. Ei löytynyt enää sopivaa vihan kohdetta. Täytyi löytää joku Rytkönen, jonka juttuja lukee muutama kymmenen parahultaista luottamusmiestoveria maakunnista.

Nämä toverit ovat hirvittäviä patriarkaalisia rättipäitä. Heidät tulee korvata rakastettavilla rättipäillä, joilla on jonkin verran perinnäisemmät arvot, ulkomailta.

Seksuaalisuutemme meitä paremmin tunteva ohjeistusjoukko on kunnostautuvat Helsingissä viimeiset vuodet erityisesti täten. Kaikki substanssia koskevat kysymykset ovat sanoituskysymyksiä eli totaalisia nollia. Sen sijaan jokaiseen eettiseen ja yhteiskunnalliseen kysymykseen löytyy ratkaisu suitsait alle kahden sekunnin. Hyvä vastaus on esimerkiksi sanoa, että tarvitaan kasvoja.

Tilanne on niin sietämättömän alhaiselle tasolle vajonnut, että on vaikea kirjoittaa enempää. Perinnäisestä sähläämisestä, salailusta, valtapolitikoinnista perkele-managementista ja hyvävelitoiminnasta on tehty avointa, julkista, kannatettavaa, eettistä ja särkyvää. Sisältö ei ole muuttunut millään tavoin. Toimintakulttuurin muutoksen syvä ydin on se, että niin ennen kuin nykyisinkin kaiken tekee poikkeuksellisen heikko ihminen.

Toisin sanoen: samaa saastaa kuin aina ennenkin, mutta nyt vain läpinäkyvästi, eettisesti ja osallistavasti.

Kai senkin kanssa niin sanottu pieni ihminen tulee toimeen.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän atsoeerikainen kuva
Atso Eerikäinen

Petri Järveläinen paketoi Helsingin hiippakunnan. Paketista puuttuu vielä osoite Hel...ti ja postimerkki Tom of Finland.

Käyttäjän LauraPentti kuva
Laura Pentti

Kyllä en ymmärrä tästä juuri mitään. Mutta mistä kirjoittaja on saanut päähänsä, että Kotimaan mielipiteen 254 kirjoittajaa olisivat hyvätuloisia? Mukana on professorien ja kirkkoherrojen lisäksi apurahatutkijoita, työttömiä pappeja ja vanhempainvapaalla olevia. Heitä ei parhaalla tahdollakaan voi kutsua hyvätuloisiksi Seurakuntapastorinkaan palkka ei päätä huimaa.

Ja ymmärsinkö nyt oikein: Jos naiset nostavat esiin tasa-arvo-ongelman, se on väärin ja niin ei saa tehdä, koska joku saattaa pahoittaa mielensä? Tai että ainakin olisi syytä tarkistaa, saako parempaa palkkaa kuin se, jonka mielipidettä kritisoi?

Kirjoittaja yhdistää nyt Helsingin seurakuntayhtymän johtajavalinnat ja piispojen sukupuolen ja Irja Askolan saaman vihapostin ja kauheat patriarkaaliset rättipäät sellaiseksi sopaksi, jossa looginen argumentti etsii kaveria, muttei löydä.

Käyttäjän LauraPentti kuva
Laura Pentti

Kyllä en ymmärrä tätä nyt lainkaan. Mistähän kirjoittaja on saanut päähänsä, että nuo 254 naista, jotka allekirjoittivat vastineen Jussi Rytköselle, olisivat hyvätuloisia? Joukossa on professori, mutta on myös työttömiä pappeja, apurahatutkijoita ja vanhempainvapaalla olevia. Tavallisen seurakuntapastorinkaan palkka ei päätä huimaa.

Päättelenkö nyt oikein, että kirjoittajan mielestä epäkohtia ei saa nostaa esille, koska jollekulle saattaa tulla paha mieli? Tai ainakin pitäisi tarkistaa, sattuuko tienaamaan enemmän kuin se, jonka mielipidettä kritisoi?

Kirjoittaja on onnistunut keittämään kokoon sopan, jossa ovat suloisessa sekamelskassa piispanvaalit, Helsingin seurakuntayhtymän johtajavalinnat, Irja Askolan saama vihaposti, vallasväen naiset ja kauhistuttavat patriarkaaliset rättipäät. Siinä sopassa looginen argumentti etsii kaveria, muttei löydä.

Käyttäjän LauraPentti kuva
Laura Pentti

Kyllä en ymmärrä tätä nyt lainkaan. Mistähän kirjoittaja on saanut päähänsä, että nuo 254 naista, jotka allekirjoittivat vastineen Jussi Rytköselle, olisivat hyvätuloisia? Joukossa on professori, mutta on myös työttömiä pappeja, apurahatutkijoita ja vanhempainvapaalla olevia. Tavallisen seurakuntapastorinkaan palkka ei päätä huimaa.

Päättelenkö nyt oikein, että kirjoittajan mielestä epäkohtia ei saa nostaa esille, koska jollekulle saattaa tulla paha mieli? Tai ainakin pitäisi tarkistaa, sattuuko tienaamaan enemmän kuin se, jonka mielipidettä kritisoi?

Kirjoittaja on onnistunut keittämään kokoon sopan, jossa ovat suloisessa sekamelskassa piispanvaalit, Helsingin seurakuntayhtymän johtajavalinnat, Irja Askolan saama vihaposti, vallasväen naiset ja kauhistuttavat patriarkaaliset rättipäät. Siinä sopassa looginen argumentti etsii kaveria, muttei löydä.

Toimituksen poiminnat