Eutanasia – kadonnut käsite
Eutanasiaa puolustetaan moraalisin perustein ja vastustetaan moraalisin käsittein.
Ongelma on mielestäni se, että puolustajat ja vastustajat eivät oikeastaan puhu samasta asiasta. Kun ei puhu samasta asiasta, on helppoa olla eri mieltä toisen kanssa, joka puhuu samalla nimellä eri asiasta.
Hieman vanhentunut jako on sanoa, että on passiivista ja aktiivista eutanasiaa. Passiivinen eutanasia merkitsee hoidon lopettamista, esimerkiksi hengityskoneen kytkemista päältä. Aktiivinen eutanasia merkitsee kuolettavan aineen antamista potilaalle.
Mutta entä jos annetaan liika-annos lääkettä, josta tiedetään, että se jouduttaa kuolemaa, mutta ei varsinaisesti aiheuta sitä välittömästi? Onko se passiivista vai aktiivista eutanasiaa?
Passiivinen eutanasia on Suomessa hyväksytty, aktiivinen ei. Jälkimmäisen muotoina pidettävät toimenpiteet lienevät kuitenkin sairaaloiden käytänteitä.
Keskustelua sekoittaa myös erilaisiin eettisiin normistoihin periytyvät kansainväliset käytännöt.
Esitetään esimerkiksi, että Hollannin eutanasialaki sallii eutanasian. Niin se salliikin Pohjolan protestanttisesta tulkintaperinteestä luettuna. Mutta se ei salli sitä Hollannin roomalaiskatolisesta perinteestä luettuna. Kyseessä on syyttämättäjättämispäätös rikoksesta.
Protestanttisen ja roomalaiskatolisen lukutavan ero on seuraavanlainen. Jos olet käynyt roomalaiskatolisen pyhäkoulun tai luterilaisen pyhäkoulun, olet sitä mieltä, että valehteleminen on väärin.
Mutta kuvitellaan tilanne, jossa ovellesi kolkuttaa pelästynyt. Hän kertoo, että kaksi murhaajaa ajaa häntä takaa. Päätät piilottaa hänet vaatekaappiin. Hetken kuluttua ovellasi on kaksi murhaajaa. He kysyvät, onko kyseinen henkilö asunnossasi. Jos olet roomalaiskatolinen, et valehtele, mutta muistat, että roomalaiskatolisen kirkon opin mukaisesti tietoa ei tarvitse antaa henkilölle, jolle se ei kuulu. Näyttelet siis mielenvikaista. Jos olet luterilaisen pyhäkoulun käynyt, muistat, että valehdella ei saa. Kerrot siis heti, että juu tuolla se on kaapissa piilotettuna.
Sama ero käsityksessä abortista ja tästä käsityksestä seuraav assa lainsäädännössä.
Roomalaiskatolisen opin mukaisesti abortti on murha. Mutta on kaksoisvaikutusperiaate. Lapsi voi abortoitua, mikäli tämä on teon, äidin hengen pelastamisen tavoitteen, ei-aitottu sivuvaikutus.
Protestantti toteaisi heti, että tietenkin tässä hyväksytään abortti. Roomalaiskatolinen lausuisi, että kaukana siitä.
Kun Timo Soini aikoinaan esitti aborttilausuntojaan, hän esitti ne roomalaiskatolisuuteen kääntyneen protestantin näkökulmasta. Hän ei tuntenut oman kirkkonsa oppia, joka protestanttisen käännöksen mukaisesti hyväksyy abortin, vaikka tietenkin opettaa, että aborttia ei saa tehdä.
Minä en tiedä, mitä eutanasiasta pitäisi ajatella. Kantani on, että en hyväksy sitä ja hyväksyn sen. On erittäin vaikea muotoilla laki, jossa asian eettisesti hyväksytyt muotoillut on ilmaistu. Hollannin eutanasialaki on tästä hyvä esimerkki. Ei se eutanasiaa hyväksy. Se esittää tapauksia, joissa rikoksessa jätetään syyttämättä.
Jos ajattelen kärsimyksen piiriin joutunutta läheistäni, jolla ei ole minkäänlaista toivoa, toivoisin, että hänen kärsimyksensä vapautettaisiin kuoleman uneen. Tämä voidaan toteuttaa niin passiivisen kuin aktiivisen eutanasian lain kieltämien piilomenetelmienkin avulla.
Jos ajattelen itseäni ja joutumistani vanhustenhuollon piiriin niiden kuvausten varassa, joita siitä annetaan, mieluummin ampuisin itseni tai nauttisin myrkkyä.
Mutta näistä kokemuksista on pitkä matka eutanasialakiin. Hollannissa asia ratkaistiin niin, että eutanasia on edelleen murha, mutta ei aina siten, että tämä johtaisi rangaistukseen. Se ei tunnu hyvältä ratkaisulta. Sivistysyhteiskunnalta sopisi odottaa järkevämpiä muotoiluja.
Eihän eutanasia ole mikään uskonnollinen kysymys. Se on vain ja ainoastaan kuolemaa toivovan oikeus saada aktiivista kuolinapua ilman, että antaja syyllistyy rikokseen. Tämä oikeus ei edes tarkoita, että joku terveydenhoidossa on velvoitettu apua antamaan.
Yksinkertaista asiaa mutkistetaan tahallisesti. Kyse on yksilön oikeudesta saada päättää milloin kuolee. Asia ei kuulu mihinkään etiikkalautakuntaan. Ei itsemurhan tekijäkään lupia anele. Eikä jälkikäteen lupapapereita kysellä.
Kun käyttää tervettä järkeä niin eutanasia tuo tasapainon ihmisen elämänkaareen. Meiltä ei kysytä haluammeko syntyä maailmaan, mutta synnyttyämme on meillä edellisen suorana seurauksena synnynnäinen oikeus päättää milloin poistumme. Jos tähän saamme jostain apua, se ei voi olla väärin ja rangaistavaa.
Ilmoita asiaton viesti
Samaa mieltä Juhan kanssa, vielä vuonna 2018 uskontoa tungetaan paikkoihin minne se ei kuulu, eikä oikeastaan koskaan ole kuulunutkaan, uskontojen edustajat ovat vain väkivalloin aikanaan ottaneet oikeudet omiin käsiinsä tunkea sen joka paikkaan.
Lisäksi eutanasia keskustelussa tupataan unohtamaan miten tiukka prosessi se on maissa jossa se on hyväksyttyä. Itsemurhaa ei pitäsi sekoittaa tähän, kysehän on juuri sellaisten henkilöiden auttamisesta jotka eivät itse pysty päättämään elämäänsä, mutta kärsivät paljon.
Ilmoita asiaton viesti
Luotan aika paljon edesmenneen prof Jorma Palon toteamukseen, että ihmisen todellisuuden taju muuttuu kun kuolema lähestyy. Kaikki muukin muuttuu. Siksi yritän olla varovainen eutanasiasta puhuttaessa. Hän sairasti syöpää ja tiesi kuolevansa siihen.
Herkimmät myös miettivät kuoleman jälkeistä ikuisuutta. Mitä siellä tapahtuu?
https://fi.wikipedia.org/wiki/Jorma_Palo
Ilmoita asiaton viesti
Mitä sanoit on tietenkin totta. Kuitenkin niin, että päätös asiassa kuuluu mielestäni yksilölle itselleen. Hän pystyy sanomaan jaksaako kestää kipujaan ja onko se hänen arvojensa mukaista nopeuttaa lähtöä.
Itse olen vakuuttunut, ettei mikään jumala, jolla hyvä tahto ihmisten suhteen, vaadi kärsimään määrättömästi.
Ilmoita asiaton viesti
Juhan ja Matin kanssa aivan samoilla linjoilla.
Ilmoita asiaton viesti
Eutanasian ja avustetun itsemurhan raja on kovin liukuva. Vm:ttuhan on Suomessa täysin laillista. Lääkäri voisi ilmeisesti meilläkin laittaa tipan, mutta potilaan on itsensä painettava ruiskun mäntää, jos tapetaan suoneen annettavalla aineella. Se menee jo harmaalle alueelle, jotta voiko lääkäri vetää aineen ruiskuun. Ehkä olisi aluksi parempi laatia tarkat säännöt itsemurhassa avustamisesta, mitä siis. esim. lääkäri voi tehdä ja mitä ei.
Ilmoita asiaton viesti
En usko, että etukäteen tarkkoja sääntöjä itsemurhan avustamisesta koskaan tullaan tekemään. Lakia pitää rohkeiden koetella ja sitten tullaan näkemään, millä edellytyksillä itsemurhan avustaminen voidaan toteuttaa ilman kohtuuttomia seurauksia avustajille. Näin se on kaikkialla tapahtunut, missä avustettua itsemurhaa on pyritty saamaan de facto legaaliksi.
Itsemurhan avustamisessa ei tarvita lääkäriä itse toimenpiteessä, vaikka barbituraattien kirjoittamiseen lääkäri on välttämätön. Lääkäreillä on kuitenkin tällaisissa toimissa enemmän menetettävää kuin vain mahdollinen ehdollinen tai ehdoton tuomio. Sveitsissä ei ymmärtääkseni yhdessäkään avustettua itsemurhaa tarjoavassa yhdistyksessä lääkäri tee viimeistä siirtoa juuri sen takia.
Eutanasian ja avustetun itsemurhan raja voi olla hyvin hämärä itse toimenpiteen kannalta, mutta ensimmäinen on kuoleman jouduttamista, kun taas avustettua itsemurhaa pyytävällä ei välttämättä kuolemaa ole muutoin lähiaikoina odotettavissa.
Ilmoita asiaton viesti
Asiasta voivat hyvin sopia keskenään kuolinavun antaja ja potilas.
Ilmoita asiaton viesti
Jos minä ajattelen itseäni ja joutumistani vanhustenhuollon piiriin, minun ei, toisin kuin Järveläisen, tarvitse turvautua toisen ja kolmannen käden tietoihin. Tilannehan on tämännäköinen:
Jos pätäkkää on reilusti, kuten Herra Wahlroosilla, voi ostaa itselleen miellyttävän paikan vanhuuden päiviksi.
Jos rahaa ei ole pankkitilit ja osakesalkut täynnänsä, Helvetin portit odottavat sinua. Minua. Meitä niin monia.
Minulla ei ole pyssyä ja myrkyt voivat olla hankalia hankkia/tehdä, täytyy varmaan sitten turvautua sellaisiin konsteihin kuten: mennä Varissuolle tai Helsinskin Itäkeskukseen v***uilemaan pahan näköisille jätkille.
Ilmoita asiaton viesti
#4
>…… voi ostaa itselleen miellyttävän paikan vanhuuden päiviksi……
ooo
Jos on raskaasti sairas niin pätäkälläkään ei terveyttä saa. Kuolema on useimmiten rujo tapahtuma.
”””””””””
Monet ihmiset käyvät kouluja, hankkivat hyvän ammatin, tekevät rajusti töitä, tienaavat hyvin, menettävät terveytensä ja sitten …….. yrittävät rahoillaan saada terveytensä takaisin.
Ilmoita asiaton viesti
Useimmilla on siinä keski-iän (vielä) terveiden päivien ja lopullisten kuolemaanjohtavien tautien ja vaivojen välissä pitkä jakso, jota voi hyvin helpottaa sellaisilla palveluilla, jotka ovat rahalla ostettavissa.
Ilmoita asiaton viesti